Ruokaperiaatteeni
“Kun onnistun luomaan toimivan rutiinin, niin loppu sujuu kuin itsestään. Tällöin tekemisestä pystyy nauttimaan ja se ei kuormita”
Tervehdys teille! Ajattelin tämän blogin ensimmäiseen julkaisuun avata hieman ruoanlaittoon liittyviä periaatteitani, ympäristöni suomia mahdollisuuksia ja sitä, mitä ja millaisia ruokia valmistan.
Täällä puhutaan siis erityisesti alkuraaka-aineista ja luodaan niistä nykypäivänä kaupan hyllyltä löytyviä perustuotteita eli tehdään maidosta hapanmaitotuotteita, lihasta makkaraa ja kinkkua, jauhoista hapanjuurileipää ja pastaa sekä säilötään kauden kasvikset. Käytän mahdollisimman paljon lähitilojen tuotteita tai muuten suosien suomalaista, raaka-aineiden laatu ja eläinten hyvinvointi edellä. Lisäksi perimmäisenä tavoitteena on luoda ennen kaikkea hyvinvointia perheelleni ja lähiympäristölleni. Tarkoitan hyvinvointia, jota monet kaupalliset valmisteet ja valmistajat eivät teollisessa, pitkälle prosessoidussa muodossa enää tarjoa ruoasta nauttijalle eivätkä aina myöskään välttämättä tuotantoeläimille.
Tällä hetkellä eräs perusperiaatteeni itse tekemisessä on valmistaa osaamiani asioita siten, että minun ei tarvitse turvautua peruselintarvikkeiden osalta markettien tarjontaan, ellen niin valitse. Pyrkimys on, että kaapissa on täytettä tasaisesti päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Tästä ehkä ymmärrätkin, että kaikkia täällä esittelemiäni reseptejä, tekniikoita ja tietoa ei ole kokeiltu vain kertaalleen vaan nämä ovat hyvin hiottuja käytännöllisiä reseptejä ja tietoa eri aiheisiin liittyen. Tässä blogissa keskityn ennen kaikkea käytännönläheiseen näkökulmaan, vaikka reseptiikka ja teoria asioiden taustalla onkin myös luonnollinen osa blogiani kaiken muun ohella.
Reseptiikasta vielä sen verran, että lähestyn ruoan kotiprosessointia, valmistusta, säilöntää tai jalostusta (tai miksi sitä nyt haluaa kutsua) näkökulmalla, jossa tärkeintä ei ole reseptiikka vaan tieto sen ympärillä. Eli minkälaisia asioita pitää havainnoida, miksi asiat tehdään niin kuin tehdään ja muut näkökulmat, kuitenkin siten, että ensisijaisina havainnointitapoina ovat ihmisaistit. Usein pelkkien lukujen ja yksinkertaistettujen ohjeiden antaminen ei lopulta anna parhaita valmiuksia valmistaa onnistuneita tuotteita jos ei ole aitoa ymmärrystä siitä, mitä on tekemässä.
Rasvan erotusta lihan roippeista
“Villasiasta käytämme kaikki lihanosat, ja meille teurastetaan siis aina yksi kokonainen eläin kerrallaan ja saamme sen haluamallamme tavalla pilkottuna.”
Toinen perusperiaate on suunnitella ruoanlaittoa vuodenaikojen mukaan. Se on suomalaiselle hyvin toimiva ja ikiaikainen tapa, sillä tarjoavathan neljä vuodenaikaa kaikki erilaisia mahdollisuuksia. Kesäisin keskitytään puutarhan antimiin, syksyllä on sadonkorjuu sekä säilöntä, ilmojen viiletessä ja päivien pimetessä alkaa kypsytettyjen juustojen valmistus. Syksyn tullen laitetaan myös ilmakuivatut kinkut tulemaan ja valmistumaan kevättä kohden. Koska en ole kovin kummoinen ruoantuottaja (vaikka kovasti yritän kehittyä), niin oman perunan loputtua hyvin nopeasti alan tekemään myös pastaa varastoon. Keväällä aloitetaan kasvien esikasvatus ja kanamme ja ankkamme alkavat munimaan kultamunia.
Kuten aiemmin jo hieman ohimennen vihjasin, niin tärkeimmät raaka-aineet, joista valmistan peruselintarvikkeita, ovat käsittelemätön tilamaito, villasian ja ylämaannaudan liha, kananmunat, jauhot ja puutarhan ja metsän antimet. Maidosta syntyy säännöllisesti kypsytettyjä raakamaitojuustoja, kotijuustoa, leipäjuustoa ja jogurttia. Villasiasta käytämme kaikki lihanosat, ja meille teurastetaan siis aina yksi kokonainen eläin kerrallaan ja saamme sen haluamallamme tavalla pilkottuna. Villasian rasvaisesta jauhelihasta saa taivaallista makkaraa ja monista lihanosista tulee erinomaista ilmakuivattua tai savustettua kinkkua. Pekonia syntyy kyljistä. Teen kinkut ilman säilöntäaineita, vaikka niiden käyttöä kovasti suositellaan. Oman oppini mukaan ne ovat tarpeettomia erityisesti, kun tehdään tuotteita kokolihasta.
Samaan tapaan hankimme ylämaannautaa läheiseltä luomutilalta siten, että yhdestä eläimestä otamme kaikki lihanosat. Näistä valmistetaan myös ilmakuivattuja tuotteita, mutta naudanliha on mielestäni parasta sellaisenaan riippuen lihanosasta – nopeasti paistettuna tai pitkään hauduttaen. Koska meille tulee myös sekä siasta että naudasta sisäelimiä, niin aion jossain vaiheessa käydä niiden käsittelyä läpi luultavasti täälläkin.
Hapanjuurileivän leivonta kuuluu tavallisen arkiviikon rutiineihin, ja leipä onkin elintarvike, joka syntyy jo 99 % kotona. Kaupan tarjonta muistuttaa pullaa rapsakan ja miedosti happaman hapanjuurileivän rinnalla. Vielä hankimme jauhot marketista, mutta tavoitteena on, että jossain vaiheessa siirtyisin jauhamaan jauhot jyvistä itse. Ensin täytyy löytää tila, josta saa jyviä, luoda sopiva varastointitila ja hankkia pöytämylly. Tavallaan yksinkertaisia asioita, mutta haasteet ovat jokaisessa kodissa erilaiset. Puitteet eivät aina anna helposti ja välittömästi myöten kaikkeen, mistä haaveilee.
Hapanjuurileivonta osana arkea
“Kaupan tarjonta muistuttaa pullaa rapsakan ja miedosti happaman hapanjuurileivän rinnalla.”
Asumme järven rannalla kuivalla hiekkaisella metsäisellä rinteellä. Maaperä on hapan ja kuiva, jonka tähden puutarhan antimia saadakseen on täytynyt todella nähdä vaivaa. Erilaisia pengermiä ja maaperän parannuksia olen tehnyt joka kevät ja onneksi vaiva maksaa itsensä takaisin satona, mutta olisihan se mukava, että oksat notkuisivat hedelmiä ja mullan alta ryöppyäisi juureksia ihan kuin itsestään. Mutta näin ei ole. Suhtaudun joka tapauksessa vihanneksiin, hedelmiin ja marjoihin toissijaisena ravinnonlähteenä eläinperäisten tuotteiden viedessä ensimmäisen sijan. Siispä puutarhan ja kasvihuoneemme herkut ovatkin meillä pääosin kesän ja syksyn ylellisyyttä, josta sitten säilön satoisimmat talvea varten. Useina vuosina avomaankurkkua on riittänyt ihan seuraavaan kesään asti, mutta muuten säilöntään menee puutarhanantimien sijaan metsäsieniä ja marjoja, joita löytyykin luonnostaan pihan nurkilta. Jos satoajan ulkopuolella kaipaamme vihanneksia ja hedelmiä joudumme menemään useimmiten kaupan kautta.
Vihoviimeisenä olen innostunut myös pastan teosta, koska se on oiva tapa säilöä hiilihydraattia, proteiinia ja rasvoja samaan pakettiin – eli siis kananmunia ja jauhoja. Valitsen laadukkaat raaka-aineet, ja valmistamani pasta on pastaksi ravintoarvoiltaan hyvää. Pastan syöminen ei kai erityisesti terveyttä edistä, mutta tykkäämme siitä ja lapseni myös tykkäävät sen tekemisestä. Se säilyy myös paremmin kuin leipä, joten teen ja varastoin sitä mahdollisimman suuria satseja kerralla.
Kaikkea tätä olen tehnyt nyt noin kuuden vuoden ajan täällä maalla järvenrannalla pikkuhiljaa kerryttäen tietoa ja taitoja. Hiljaa hyvä tulee. Hyvä tap opetella uusia asioita on ollut rauhallisesti yksi kerrallaan ja löytää ja kehittää ensin helppo, maistuva arkiresepti, joka toimii juuri omiin tarpeisiin ja, jonka tekeminen ei vie liikaa energiaa arjen muista toimista. Eli resepti, josta syntyy tunne, että tekeminen on vaivan väärti. Internetistä löytyvät reseptit ovat hyvä alku, mutta makumieltymyksiä ja tavoitteita on erilaisia. Kun hyvä perusresepti on omaan tarpeeseen luotu, niin itse asiassa mielestäni melkein haastavinta on sujauttaa tekeminen osaksi arkea ja vielä siinä määrin, että pääsee eroon markettiriippuvuudesta.
Tässä asiassa päteekin hyvin pitkälle samanlaiset periaatteet kuin kaikissa elämäntapamuutoksissa. Eteneminen pienin askelin ja kaikkein tärkeimpänä asiana: rutiinin luominen. Kun onnistuu luomaan toimivan rutiinin, niin loppu sujuu kuin itsestään. Tällöin tekemisestä pystyy nauttimaan ja se ei kuormita.
Koontina loppuun voisin sanoa, että tässä blogissa tulen keskittymään ruoan valmistukseen alkuraaka-aineista, jakaen tietoa ja kokemuksia kuuden vuoden ajalta. Keskeisiä periaatteitani ovat omavaraisuuden tavoittelu ja markettiriippuvuuden vähentäminen sekä vuodenaikojen rytmin seuraaminen ruoanlaitossa. Suosin lähitilojen tuotteita ja suomalaisia raaka-aineita, painottaen laatua ja eläinten hyvinvointia. Hyödynnän perinteisiä säilöntämenetelmiä, joiden avulla valmistan maitotuotteita, lihajalosteita, hapanjuurileipää ja pastaa sekä säilön kauden kasviksia. Blogissani painotan tietoa tekemisen takana ja aistinvaraista havainnointia mittareiden sijaan. Tavoitteenani on jakaa hyvin hiottuja, käytännöllisiä reseptejä ja tietoa, jotka helpottavat ruoanvalmistuksen liittämistä osaksi arkea. Tärkeintä on edetä pienin askelin ja luoda toimivia rutiineja, jolloin kotivalmistuksesta tulee nautinnollista ja arkea inspiroivaa.
-Terveisin Piialiisa
